Biopolttoaineet
Ekoenergia-merkin piiriin kuuluvat seuraavat biopolttoaineet sähkön ja lämmön tuotantoon:
- metsähake, puru ja kuori
- puuperäiset jäteliemet
- ruokohelpi, olki ja energiapaju
- mädättämällä tuotettu biokaasu
- kaatopaikoilla talteen otettu kaasu
- puuperäiset jalosteet kuten pelletit
Mahdollisesti myös muita energialähteitä voidaan hyväksyä. Jätteen tai turpeen poltolla aikaansaatua energiaa ei kuitenkaan hyväksytä merkin piiriin.
Hakkuutähteet käyttöön
Kestävän energiajärjestelmän kehittämisessä biopolttoaineiden käytöllä on tärkeä osa. Suomessa esimerkiksi hakkuutähteistä tehtävän metsähakkeen käyttö voitaisiin moninkertaistaa. Suurin osa tähteistä jää nyt käyttämättä.
Tällä hetkellä valtaosa metsästä saatavista polttoaineista kootaan metsäteollisuuden prosessien eri vaiheissa. Lajiston köyhtyminen metsissä johtuu pääosin intensiivisistä hakkuista, joiden avulla yritetään tyydyttää teollisuuden suurta puutavarakysyntää. Luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisimpiä ovat hakkuutavoitteet, mutta myös energiapuun korjuulla on merkitystä metsien ravinnetaseeseen ja lahopuusta riippuvaisille lajeille. Energiakäyttöön menevät metsäteollisuuden sivutuotteet kuten puru ja kuori eivät aiheuta näitäkään haittoja luonnon monimuotoisuudelle.
Energiakasveja viljeltäessä ovat ympäristövaikutukset yleisesti nähtynä samantyyppisiä kuin tavallisellakin viljelyllä. Energiakasvien etu metsän istuttamiseen verrattuna on se, että niiden viljelyalueilla on suhteellisen helppoa aloittaa viljanviljely uudelleen.
Huomio päästöihin
Biomassan hiilidioksidipäästöt on määritelty kasvihuoneneutraaleiksi. Ne eivät lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, koska hiilidioksidi sitoutuu nopeasti uuteen kasvuun tai vapautuisi joka tapauksessa esimerkiksi hakkuutähteiden lahotessa.
Poltossa vapautuu esimerkiksi happamoittavia rikin ja typen oksideja sekä erilaisia hiukkasia. Poltto- ja suodatintekniikoilla sekä polttoainevalinnoilla voidaan näiden päästöjen määriin vaikuttaa. Esimerkiksi puussa ei ole juurikaan rikkiä.
Suuremmissa laitoksissa päästöjen hallinta on helpompaa, mutta matalalle päästönsä suuntaavat omakotitaloalueiden puu-uunit voivat aiheuttaa esimerkiksi allergikoille ongelmia. Päästöjä voidaan vähentää, kun kiinnitetään huomiota siihen, että uuni vetää hyvin ja että puuta poltetaan oikealla tavalla. Tuli täytyy saada syttymään kunnollisesti ja puun täytyy olla riittävän kuivaa.
Myös uunikatalysaattoreita on saatavilla, mutta ne eivät ole meillä yleistyneet, koska pienpolton normit eivät ole niin tiukat kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa.
Jalostus ja kuljetus
Puupolttoainetta jalostetaan usealla eri tavalla, esimerkiksi pelleteiksi. Jalosteiden valmistukseen kuluu osa raaka-aineen energiasisällöstä. Poltettaessa syntyy vähemmän päästöjä jalostamattomaan tuotteeseen verrattuna, sillä polton hallittavuus on parempi ja hyötysuhde paranee. Polttoaineen jalostus voi vähentää kuljetuksia tuotettua megawattituntia kohden. Toisaalta kuljetukset voivat lisääntyä siitä riippuen, mistä raaka-aine otetaan, missä se jalostetaan, välivarastoidaanko sitä ja missä se lopulta käytetään. Kuljetusten ympäristövaikutukset riippuvat myös valitusta kuljetusmuodosta sekä kuljetusvälineiden polttoaineista.
