Uraani
Uraania käytetään polttoaineena ydinvoimaloissa
Ydinvoimaloiden energiantuotanto perustuu uraanin ytimen halkeamisreaktioon. Maailman suurimmat uraanivarat ovat Australian, Kazakstanin ja Kanadan kallioperässä.
Suomen ydinvoimaloihin tulee uraania Kanadan Saskatchewanista Key- ja Cigar Laken kaivoksista, Australian Olympic Damista sekä Venäjän Krasnokamenskista. Uraanin louhinta tapahtuu usein avolouhoksissa, mikä merkitsee laajan alueen perinpohjaista hävittämistä. Malmin ympärillä oleva kiviaines kerätään kaivosten lähelle suuriin jätekasoihin. Puoli kiloa uraania tuottaa tuhat kiloa radioaktiivista kiinteää jätettä. Lisäksi syntyy radioaktiivista liejua, kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla. Nämä jätteet levittävät ympäristöön radioaktiivista pölyä ja kaasumaista radonia, jotka aiheuttavat syöpää.
Uraani on kemiallisesti hyvin myrkyllistä. Esimerkiksi Australian Olympic Damin kaivoksen nestemäistä happoa ja raskasmetalleja sisältävää radioaktiivista jätettä varastoidaan satojen hehtaarien laajuisessa avoimessa altaassa, joka sijaitsee lähellä Roxbyn kaivoskaupunkia.
Merkittävä ympäristöriski
Sekä Australiassa että Kanadassa kaivosalueet ovat alkuperäisväestön alueilla. Venäjällä Krasnokamenskin uraanikaivoksilla Uralilla radioaktiivinen hiekka pölyää läheisiin kyliin. Lisäksi nestemäistä radioaktiivista jätettä on vuotanut ympäristöön useita kertoja ja saastuttanut pohjavesiä. Suomalaiset ydinvoimalat tuottavat useita kymmeniä tonneja korkea-aktiivista jätettä (käytettyä ydinpolttoainetta) vuosittain, ja määrä kasvaa jatkossa kun viides ydinvoimala tulee käyttöön. Jäte sisältää muun muassa plutoniumia, joka on ydinasemateriaalia ja pysyy vaarallisen radioaktiivisina satoja tuhansia vuosia.
Jätteen käsittelemiseksi ei ole vielä onnistuttu kehittämään turvallista ja lopullista menetelmää, vaan ne pitää pystyä eristämään elollisesta luonnosta. Ydinjäteyhtiöt myöntävät, että ne eivät osaa tehdä ennusteita siitä, milloin ydinjäte mahdollisesti vuotaa kallioperästä maan pinnalle. Näin ne eivät voi taata, etteikö jätteistä koidu ongelmaa tuleville sukupolville: jätesäiliöt voivat rikkoutua esimerkiksi maanjäristysten tai kalliosiirtymien takia pohjavesi voi kalliohalkeamien kautta kuljettaa radioaktiivisia aineita maanpinnalle tai mereen.
Riskialtis jälleenkäsittely
Esimerkiksi Ranskassa ja Isossa-Britanniassa korkea-aktiivista ydinjätettä myös jälleenkäsitellään, jolloin jätteen sisältämä plutonium erotellaan käytettäväksi niin sanotuissa hyötöreaktoreissa tai ydinaseissa. Jälleenkäsittely tuottaa lisää ydinjätettä ja radioaktiivisia päästöjä ilmaan ja mereen. Iso-Britannian Sellafieldin jälleenkäsittelylaitoksen radioaktiiviset päästöt leviävät Irlanninmereltä Norjan rannikolle saakka. Ydinvoimaloiden onnettomuusriskit ovat omaa luokkaansa, sillä kun pahin mahdollinen tapahtuu, tuntuvat seuraukset hyvin laajoilla alueilla.
Onnettomuudet tosiasia
Mahdottomiksi väitetyt onnettomuudet ovat tapahtuneet ydinvoiman historiassa kerta toisensa jälkeen. Yhdysvaltain Three Mile Islandin onnettomuudessa 1979 reaktorin ydinpolttoaine suli, koska ydinvoimalan jäähdytysjärjestelmä ei toiminut inhimillisen virheen takia. Tshernobylin ydinonnettomuus Ukrainassa 1986 on ihmiskunnan historian suurin teknologiakatastrofi. Koko reaktori räjähti ja radioaktiivisten aineiden pilvi kulki läpi Euroopan. Toista sataa neliökilometriä Ukrainaa saastui pahasti. 115 000 ihmistä evakuoitiin, mutta 850 000 ihmistä asuu edelleen saastuneilla alueilla. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCOn mukaan miljoonaa ihmiset kärsivät onnettomuuden taloudellisista ja muista seurauksista.
Arviot onnettomuuden aiheuttamista pidemmän aikavälin syöpäkuolemista vaihtelevat tuhansista satoihin tuhansiin kuolemiin. Onnettomuus näkyy myös edelleen esimerkiksi Suomen sienissä radioaktiivisen cesiumin pitoisuuksina eniten laskeumaa saaneilla alueilla.
Tokaimuran ydinpolttoainetta valmistavassa laitoksessa 1998 Japanissa turvallisuussääntöjen laiminlyönti aiheutti hallitsemattoman ydinreaktion, kaksi työntekijää kuoli ja sadat laitoksen ympäristön asukkaat saivat suuren säteilyannoksen.
Riski yhä hallitsematon
Vaikka täysin samanlaista onnettomuutta kuin Tshernobylissä ei voi tapahtua länsimaisissa reaktoreissa, ei niissäkään voida sulkea pois onnettomuutta, joka aiheuttaa voimakkaita radioaktiivisia päästöjä ympäristöön. Ei myöskään ole olemassa tilastollisesti selkeää tapaa laskea luotettavia todennäköisyyslukuja ydinvoimaonnettomuudelle. Mahdollisia onnettomuuteen johtavia kehityskulkuja on paljon, ja näiden tapahtumaketjujen todennäköisyyttä ei voida arvioita erillisten tapahtumien kuten yksittäisten laitteiden rikkoutumisen todennäköisyydestä. Erilaiset onnettomuudet ovat johtaneet siihen, että ne on kerta kerran jälkeen jouduttu arvioimaan todennäköisemmäksi, mikä vaikuttaa kustannuksiin.
