Keskeisin osa sähköntuotannosta

Vesivoima muodostaa Pohjoismaissa keskeisen osan sähköntuotannosta: Norjassa lähes 100 prosenttia, Ruotsissa puolet ja Suomessakin lähes viidenneksen. Vesivoiman tuotantoa on helppo säätää, joten sitä käytetään säätövoimana muulle sähköntuotannolle. Vesivoima ei tuotantovaiheessa aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä, joten sillä on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen ehkäisyssä.

Jatkuvaa parantamista

Ekoenergia-merkin tavoitteena on lisätä tietoa vesivoiman käytön ympäristövaikutuksista ja kannustaa ympäristönparannustoimiin. Periaatteena on, että yritys osoittaa voimalaitoksensa ympäristövaikutukset sekä toimet niiden paikkaamiseksi. Vaikka voimaloissa nyt toteutetaan vesilain edellyttämiä toimenpiteitä, on kuitenkin mahdollista ryhtyä lisätoimiin esimerkiksi helpottamalla vaelluskalojen luonnollista lisääntymistä. Luonnonsuojeluliitto voi asettaa Ekoenergia-merkitylle vesivoimalaitokselle velvoitteen kalatien rakentamisesta ympäristömerkin edellytykseksi. Sähkön vähittäismyyjä maksaa lisäksi vesivoimalla tuotetusta Ekoenergiasta 0,008 c/kWh ympäristörahastoon, josta varat ohjataan vesivoiman ympäristöhaittojen vähentämiseen, esimerkiksi kalateiden rakentamiseen ja vaelluskalojen elinympäristökunnostuksiin.

Kun jokin vesistö rakennetaan, maisema ja ekosysteemi voivat muuttua radikaalisti. Vesivoiman keskeisiä ongelmia ovat lajiston monimuotoisuudelle ja elinympäristöille aiheutuvat haitat. Ne syntyvät patoamisesta sekä vedenkorkeuden ja virtauksen sääntelystä. Muita haittoja aiheutuu raskasmetallien vapautumisesta ja metaanin ja muiden kasvihuonekaasujen muodostumisesta sen seurauksena, että biomassaa jää tekoaltaiden alle.

Ei tarvetta lisärakentamiseen

Vesistöjen lisärakentaminen ei ole Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä hyväksyttävää. Suuri osa vesivoimakapasiteetista on jo otettu käyttöön. Jäljellä olevien kohteiden luonto-, virkistys- ja kulttuurihistorialliset arvot ylittävät voimataloushyödyt. Vanhojen voimalaitosten kunnostusta pidetään hyväksyttävänä silloin, kun on selvityksin osoitettu, että ne eivät ole luonnon monimuotoisuuden kannalta haitallisia. Tällöin myös kulttuurihistorialliset arvot tulee ottaa huomioon.

Ympäristömerkinnässä noudatetaan aina tapauskohtaista harkintaa. Merkinnällä pyritään vähentämään muun muassa säännöstelyn aiheuttamia haittoja. Tällöin selvitetään kyseisen vesistöalueen tilannetta ja vesivoimatuotannon vaikutusta siihen. Lähtökohtana on, että yhtiön tulee pystyä inventointien ja toimenpiteiden avulla perustelemaan asiakkaalle, millaisia ympäristötoimia asiakas on energiavalinnallaan edesauttamassa.

Vesivoiman ympäristömerkintäasioita käsittelee Suomen luonnonsuojeluliitossa vesiluontoasiantuntijoista koostuva työryhmä.